KappAhlin uusi naistenmallisto Vintage Stories vie takaisin menneelle aikakaudelle, joka huokuu nostalgiaa ja hillittyä glamouria.
Romantiikka ja pitsiä
KappAhlin naisten malliston johtaja Sophie Lilja työntekijöineen on saanut inspiraatiota 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta uuden Vintage Stories –malliston luomiseen.
– Se oli romanttinen ajanjakso. Olemme saaneet vaikutteita läpikuultavista kankaista, upotetuista pitseistä ja brodeerauksista, jotka olivat muodissa la belle époque -aikakaudella. Olemme panostaneet paljon yksityiskohtiin, kuten Vinnie-mekon hiuslaskoksiin ja päällystettyihin nappeihin. Inspiraatiota kankaisiin ja leikkauksiin haimme muun muassa Pariisin vintage-myymälöistä, joista löytyy kauniita antiikkisia pestyjä puuvillakankaita ja liinoja, Sophie kertoo. Vintage – käytettyjen vaatteiden keräily ja inspiraation hakeminen muiden aikakausien muodista – on ajan trendi.
– Käytetty/second hand ja vintage alettiin erottaa toisistaan muutama vuosi sitten. Vintagella tarkoitetaan useimmiten laadukkaita 1900-luvun ja tunnettujen muodinluojien vaatteita, usein haute couturea. Kiinnostus tämäntyyppisten vaatteiden keräilyyn ja tiedonkeruuseen niihin liittyen on yhteydessä siihen, että Internet on tuonut koko 1900-luvun muotihistorian suuren yleisön ulottuville, Sophie kertoo.
Monet pitävät blogia ”historiallisesta” muodista, ja on muodikasta olla tietyn tyylin tai aikakauden asiantuntija. KappAhl lanseeraa nyt oman la belle époque -muotinsa, johon on tehty mutka 1970-luvun kautta.
– Myös 1970-luvulla nostalgia-aalto oli vahva ja vuosisadanvaihde ja la belle époque tekivät comebackin muodissa. Vuosisadanvaihteen kiinnostus yksityiskohtiin, brodeeraukseen ja romantiikkaan sopi täydellisesti 1970-luvun boheemisuuteen ja hippitrendiin. Silloiset nuoret yhdistivät mielellään ”viktoriaanisia” elementtejä vaatteisiin ja asusteisiin ja tekivät sovinnaisesta 1800-luvun muodista vähän rennompaa.
Luonnonmateriaalit kuten puuvilla ja pellava sopivat hyvin yhteen sandaalien ja kukilla koristeltujen hiusten kanssa. 1970-luvun nostalgiamuotia myytiin muun muassa Biba minitavaratalossa Lontoossa. Samanaikaisesti second hand -muoti oli ensimmäistä kertaa todella suuri ilmiö. Aiempien vuosikymmenten vaatteiden status alkoi nousta kuuluisista myymälöistä, joita olivat esimerkiksi Granny Takes a Trip ja Chelsea Antiques Market. Trendisetterit Manolo Blahnik ja Anna Piaggi käyttivät esimerkiksi Paul Poiret'n suunnittelemia vaatteita tai vaikkapa Noel Cowardin ja Marlene Dietrichin aiemmin käyttämiä vaatteita. Suuret huutokauppahuoneet pitivät ensimmäiset vaatehuutokauppansa.
Nyt on taas aika. Sophie Lilja on saanut inspiraatiota muun muassa ruotsalaisesta Elvira Madigan -elokuvasta, jonka ohjasi Bo Widerberg vuonna 1967.
– Se on niin romanttinen elokuva, että melkein tekee kipeää. Pia Degermark näyttelee kaunista ja viatonta Elviraa. Hänen valkoiset vaatteensa vahvistavat viattomuutta. Haluamme välittää elokuvan tunnelmia uudella mallistollamme. Mallistossa on hameita, mekkoja, puseroita, tunikoita, neuletakkeja ja paitoja. Mallisto on melkein kokonaan valkoinen, mutta sisältää myös vaalean roosan ja haalistuneen terrakotan sävyjä. Mallistoon kuuluu yhteensopivia ja ajalle tyypillisiä asusteita, kuten kauniita rintakoruja, hiusneuloja, ballerinakengät ja kauniita pitsikangaskasseja. Lasten mallistossa erottuu kaunis kastemekko, jonka detaljit muistuttavat perittyä perhekalleutta. Vuosisadanvaihteen mamelukkien innoittamat lyhyet polvihousut ovat myös osa lasten mallistoa.
Kuuma romanssi – ja kipeä äkkikuolema
Se oli kiellettyä rakkautta elämässä ja kuolemassa. Yksi 1800-luvun tunnetuimpia rakkaustarinoita, tositarina aatelismies Sixten Sparren ja sirkustaiteilija Elvira Madiganin suhteesta, sai traagisen lopun, joka kiehtoo vielä nykyäänkin.
Heidän rakkaustarinansa on kuvattu arkkiveisuissa, näytelmissä, yhdessä baletissa, musikaaleissa ja valkokankaalla. Aatelismies Sixten Sparren ja sirkustaiteilija Elvira Madiganin tarina ei lakkaa koskaan kiehtomasta – ehkäpä siksi, että se esittää ikuisen kysymyksen siitä, onko niin tulista rakkautta olemassa, että sen puolesta voisi vaikka kuolla. Sixten ja Elvira löydettiin kuolleina 20.7.1887 metsiköstä tanskalaisen Tåsingen saarella sijaitsevan Troensen kylän ulkopuolelta. Elvira oli ripustanut hatun, turnyyrin ja korsetin puuhun. Myös Sixten Sparre oli vähentänyt vaatetusta, ennen kuin hän ampui revolverilla rakastettuaan päähän ja sen jälkeen itseään suuhun. Ruotsalainen luutnantti ja aatelinen Sixten Sparre ja tanskalainen nuorallatanssija ja sirkusratsastaja Elvira Madigan, syntyjään Hedvig Jensen, tapasivat ja ajautuivat kiihkeään rakkaussuhteeseen kylmänä ja sateisena kesänä 1887. Cirkus Madigan tuli Sparren kotikaupunkiin, Ruotsin Kristianstadiin, ja Sparre rakastui ensisilmäyksellä ja kävi sirkuksessa joka ilta.
Tosiasiassa se oli kuitenkin kiellettyä rakkautta. Naimisissa oleva, kahden lapsen aatelismiesisä ei saanut rakastua sirkusprinsessaan. Elviraa puolestaan pitivät tiukassa otteessa hänen amerikkalainen isäpuolensa, John Madison, ja hänen äitinsä, joka yritti kaikin keinoin tehdä lopun suhteesta. Mutta rakkaus syveni. Rakastuneet kirjoittivat toisilleen kiihkeitä rakkauskirjeitä päivittäin. Kun Sixten tuli Sundsvalliin hakemaan Elviiraa, Elvira kirjoitti äidilleen jäähyväiskirjeessä, että ellei hän palaa, hän on kuollut. Sixten oli karannut armeijasta ja Elvira uhmasi vanhempiaan ja karkasi Sixtenin kanssa Tanskaan. He viettivät yhdessä muutamia intensiivisiä viikkoja Fynin saarella Svendborgissa. Kun pistoolinlaukaus oli kajahtanut, heidän ruumiinsa makasivat liikkumattomina lähellä toisiaan kauniissa kesäisessä luonnossa. He lähtivät maailmasta yhdessä.